Päiväkirja
Freian päiväkirjasta voit silloin tällöin lukea päivän tapahtumista. Esim. koulutuspäivä, näyttely tai muu tapahtuma. Näyttelyitten matkakertomukset tosin tulevat aivan omalle sivulleen, mutta päiväkirja päivittyy nopeammin kuin matkakertomukset tai kisakalenteri, joten täältä voit paljon nopeammin nähdä esim. näyttelyitten tulokset tai muut ajankohtaiset asiat.
dd
15.08.2010 14:52
SSKY:n erkkari
Äsken tultiin SSKY:n alaisten rotujen erikoisnäyttelystä. Molemmat tytöt saivat punaisen nauhan. Freia oli avoimissa nartuissa 1. ja Vaala 2.
Ainoita osallistuja siinä luokassa kun olivat. Meidän lisäksi näyttelyssä oli vain Tuijan (Kennel Maxfrin) buhundeja.
Sitä olikin taas yli vuosi vierähtänyt edellisestä näyttelystä. Mäntsälään meidän piti mennä, mutta tyttöihin iski kennelyskä juuri edellisviikolla. Molemmat lopettivat yskimisen näyttelyyn mennessä, mutta eipä sinne silti voinut mennä (kennelyskän jälkeen olisi odoteltava pari oireetonta viikkoa ennen näyttelyitä tai tapahtumia).
Tämän takia saivat pari viikkoa myös kevyempää lenkitystä, ettei iske jälkitaudit ja ettemme tartuttaisi koko naapuruston koiria.
Molemmilla tuo yskä kesti vain muutaman päivän. Vaala kulki sen ajan valjaissa, kun yski kaulapannassa ollessaan ihan jatkuvasti.
No mutta. Laitetaan samantien arvostelutkin näistä. Tuomari oli tällä kertaa tsekkiläinen Petr Rehanek.
Freia:
"5 years old bitch. Very nice scissor bite, eye dark & brown. Ears well set. Chest deep & broad, back straight. Tail well set, forequarters & hindquarters well angulated, by movement free elbows & free feet."
Sama vapaasti suomennettuna:
"5 vuotias narttu. Erittäin hieno saksipurenta, silmät tummat & ruskeat. Hyvin asettuneet korvat. Syvä ja leveä rinta, suora selkä. Hyvin asettunut häntä. Hyvin kulmautunut edestä & takaa, liikkeessä löysä kyynärpäistä & jaloista."
Fawn (Vaala):
"2,5 years old bitch, scissor bite, dark brown eyes. Ears well set. Chest deep & broad. Free ?, tail well set. Forequarters & hindquarters well angulated. By movement free elbows & free feet, narrow hocks."
Ja suomennos:
"2,5 vuotias narttu, saksipurenta, tummanruskeat silmät. Hyvin asettuneet korvat. Syvä ja leveä rinta. Löysä ?, hyvin asettunut häntä. Hyvin kulmautunut edestä & takaa. Liikkuessa löysä kyynärpäistä & jaloista, kapeat kintereet."
Seuraavaan näyttelyyn (en vielä tiedä mihin, mutta yritän katsoa jos vielä tämän vuoden puolella päästäisi) ehditään kerätä lihaksiakin. Eivät toivottavasti sairastu toista kertaa kennelyskään ja joudu viikoiksi pikkulenkeille juuri ennen näyttelyä. :)
04.06.2010 03:42
Vaalan juoksu vm 2010
No, päiväkirjasta on tullut ennemminkin juoksukalenteri, mutta ainakin pysyn selvillä missä mennään.
Vaala aloitti juoksunsa tänään. n. 7kk edellisestä, eli ilmeisesti väli alkaa asettua nyt sitten tähän.
Lähinnä olen keskittynyt rottien kanssa touhuiluun. Etsinyt jalostuseläimiä kasvatusta varten ja sellaista pientä. Meillä nyt muutama jo onkin, ja syksystä olisi näitten takia tulossa mielenkiintoinen. Koirien osalta ei juuri suunnitelmia ole. Kuvauksiin mennään kunhan ehditään ja on rahaa. Ei meillä mikään kiire vielä ole, mutta jos nyt tämän vuoden puolella saisi sen asian hoidettua.
Kun vaan ei tulisi nyt ylimääräisiä kuluja muista syistä. Kuten esim. auton hajoaminen. Se on todella kunnostautunut siinä viime aikoina. Tällä hetkellä sillä ei voi ajaa, koska pakoputki on poikki.
Ilmoitin koirat Mäntsälän näyttelyyn, kun nyt sattuu lähellä olemaan. Onkin ensimmäinen näyttely pitkiin aikoihin. Sen jälkeen meinattiin käydä vielä SSKY:n erikoisnäyttelyssä, ja siinä taitaakin olla tämän vuoden koiranäyttelyt. Katsotaan ensi vuonna uudestaan. Noista on tullut vähän pakkopullaa, kun tunnelma niissä tuntuu olevan aina niin takakireä. Jatkuva kyräily ja paskanpuhuminen myrkyttää kenen tahansa mielen, eikä ainakaan itseäni huvita kuunnella sellaista keneltäkään tai kenestäkään.
Olen tällä välillä lähinnä tutustunut koirien värigenetiikkaan ja muihin genetiikkaan liittyviin asioihin sekä koirien että rottien osalta. Toivon saavani myös koirien kanssa hyödyllistä tietoa orastavasta rottakasvatuksesta, mutta rottiin painottamisen takana ei ole pelkästään se. Rottaporukka on ollut varsin vieraanvaraista ja rottakasvattajilla on keskimäärin enemmän tietoa kasvattamastaan lajista kuin koirakasvattajilla. Tietoa voi siis kysyä muilta ja olettaa saavansa vastauksen joka perustuu faktoihin ja kokemukseen eikä mutuun tai uskomuksiin. Kasvattajanimi on edes jonkinlainen tae laadusta, eikä mikään "rahalla saa ja hevosella pääsee"-titteli jokaiselle joka sitä keksii hakea.
18.03.2010 11:31
Muutto ja Freian 2010-juoksu
Juuri tätä tänne muuttohumuun kaivattiinkin.
Meillä siis muutettiin viime viikonloppuna Hollolaan kerrostaloasuntoon. Uroskoiran kanssa. No, laskeskelin ettei juoksun pitäisi tulla vielä hetkeen, että uroksen kerkeää leikkuuttaa ennen sitä.
Eikä mitä. Neiti päättää aloittaa juoksunsa jo tänään.
Onneksi meillä on ovia. Täytyy varmaan kääntää kahva tuosta makuuhuoneen ovesta, että Vaalakaan ei saa sitä auki.
Ja onneksi olen nyt sairaslomalla kotona, ja Freian voi ottaa autoon mukaan jos tarvitsee lähteä jonnekin.
Meille on tulossa myös toinen rottapoikue ihan näinä päivinä. Laskettu aika oli eilen, ja nyt vaan odotellaan, että rottamamma päättää poksahtaa. Todella odotettu poikue, sillä sieltä on toivottavasti tulossa yksiä lempivärejäni. Eli amberia ja champagnea. Lisäksi mustaa ja agoutia. Karvanlaaduista löytyy kikkuraa ja sileää.
Syntyisi poikue jo, että tiedän kuinka monta punasilmäistä tuli, kuinka monta rexiä ja mikä on sukupuolijakauma.
Toivoisin saavani sieltä yhden kikkuran champagne-tytön, jolla voisi jatkaa champagneja. Toiveita olisi myös kikkurasta amber-pojasta, jonka uroksen omistaja tilasi.
Masu on valtava, ja todennäköisesti sieltä on tulossa useita poikasia. Tilastot sanoo, että neljäsosa kutakin väriä, mutta huonolla tuurilla sieltä tulee pelkkää agoutia ja mustaa, tai sitten kaikki punasilmäiset poikaset on huskyja (isä on varma huskykantaja, emästä ei voi tietää vielä) tai jotain muuta vastaavaa. Yllätysvärejä ei toivottavasti tule, mutta eipä sekään ikinä mahdotonta ole.
Päivittelen sivut joskus kunhan saadaan nopeampi netti (tällä hetkellä elän Mokkulan varassa), mutta uusi osoitteemme on tässä:
Salpakankaantie 9 a 11
15860 Hollola
Rotat ovat saaneet myös omat sivut, jotka löytyvät osoitteesta
rocc.freesh.net
18.11.2009 17:21
Vaalan juoksu
Vähän yli 7kk edellisestä, ja nyt on Vaala aloittanut juoksunsa. Huomasin viime yönä, kun aloin nostaa koiraa eri paikkaan, ja käsi tahmaantui. Nam!
Saatiin myös kirjastosta lainaan Tie tottelevaisuusvalioksi-kirja, jonka ohjeilla ollaan nyt tehty joitakin harjoituksia. Tuon voisi ihan omaksikin hankkia, kun ei tuo laina-aika mitenkään riitä. Näytti ihan pätevältä kirjalta, ja monissa harjoituksissa voi käyttää naksutinta (jonka koen itselleni helpoimmaksi).
Vikke ja Pena ovat käyneet lonkka- ja kyynärkuvissa, ja molempien tulokset ovat saapuneet Kennelliitosta. Molemmilla A/A ja 0/0. Hyvä pojat! Pena on vielä menossa silmätarkkeihin myöhemmin, Viken tulokset näkyykin jo sivuilla.
Vaalan eläinlääkärireissua ollaan suunniteltu mahdollisesti vuoden alkuun. Ehkä jos löydetään jostain lähettyviltä joku kimppakuvaus, niin sellaiseen. Samalla reissulla katsotaan Freialta silmät uudestaan
Noita maskottejakin on tullut/tulossa lisää. Viime viikonloppuna haettiin Amber-rotta, ja ensi kuun alussa käydään rottanäyttelyssä Jyväskylässä. Näyttelyyn tulee meille pari urosta Turusta, eli meillä on sitten kaksi häkillistä rottia. Naarailla on nyt yksi iso (88x50x160), pojat saavat häkikseen ihan kivan kokoisen jalustallisen lintuhäkin kultaisilla kaltereilla. Toimi aiemmin poikashäkkinä.
Rotat on siitä jänniä elukoita, että ensin sitä hankkii pari, ja yhden häkin. Sitten häkkiä suurennetaan, kun ei sellaisesta asetukset juuri täyttävästä ole mihinkään. Sitten hankitaan rottia lisää, suurennetaan häkkiä, hankitaan rottia... Otetaan ehkä toinen häkillinen, kun pitäähän sitä kokeilla toisenkin sukupuolen omistamista.
Joulukuussa täällä on siis 8 rottaa! Pikkuhiljaa olen harkinnut tekeväni niille ihan erikseen omat sivut.
27.09.2009 00:55
Naksuttelua
Tässä päivänä muutamana ollaan taas tutustuttu naksuttimen saloihin lähinnä "turhien" pikkujuttujen opettelussa. Treenaan lähinnä omaa tarkkuuttani ja samalla koirille sitä, että tarjoavat erilaisia käyttäytymismalleja.
Molemmat osaavat nyt nimittäin eri jutut. Freia tarjoaa temppuja samalla kun tuijottaa tiukasti joko minua tai namia siinä kun Vaala lähtee katselemaan ympärilleen miettien, että mihinkäs tällä kertaa kohdistan huomion saadakseni herkkua.
Kyllä huomaa, että Freiaa on opetettu houkuttelemalla namipalalla!
Vaala oppii nopeasti koskettamaan pahvia kuonollaan, kun Freialla menee aikaa edes huomata koko läkkärä (se ei ole nami eikä mamma, sitä ei huomioida).
Freialla taas esim. vasemman tassun nostamisen opettelu on nopeaa ja helppoa, kun taas Vaala ei tunnu ymmärtävän sitä, että herkku tulee jostain muusta kuin siitä että hän katsoo jotain tai koskettaa jotain kuonollaan.
Yritän nyt sitten saada molemmat tajuamaan sekä sen, että palkan voi saada siitä että oma keho liikkuu tietyllä tavalla, ja palkan voi saada siitä, että tekeminen kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan. Miten niistä voikin saada niin eri asiat?
Kunhan nuo kahdeksan termiittiä ovat telmineet tarpeeksi ison häkin puolella, voidaan lähteä koiratyttöjen kanssa yölenkille.
Tänne tosiaan ilmestyi pari viikkoa sitten rotanpoikasia, jotka alkavat nyt olla pahimmassa termiitti-iässä. Hereilläoloaika menee lähinnä riehumiseen, joten olen yrittänyt keksiä niille kaiken näköistä tekemistä ettei olisi kovin tylsää.
Kahden viikon päästä lapset alkavat sitten lähteä uusiin koteihinsa, jotka ovat löytyneet yllättävän kivuttomasti. Vain kaksi likoista on enää hieman epävarmoja kodin suhteen.
Tämmöinen vauvaprojekti ei ihan heti uudestaan toivottavasti toistu, vaikka rottalapset ovatkin ihania ja nimiä on hauska keksiä. Tällä kertaa kakarat saivat nimikseen 8 erilaista juustoa. :)
Pikkuisten häkki on yöt makkarissa, joten on ihan hyvä antaa niitten riehua ennen nukkumaanmenoa. Muuten omat yöunet jää lyhyemmiksi kakaroitten meluamisen takia.
22.08.2009 20:32
Freian juoksu vm. 2009
Tänään vihdoin löytyi se odotettu veritippakin. Koira on käyttäytynyt jo pari päivää siihen malliin, että se juoksu tulee kohta, ja pari kuukautta siihen malliin, että juoksua voi pikkuhiljaa alkaa odotella.
Edellinen juoksu oli lokakuussa 2008, joten n. 10kk on edellisestä juoksusta. Keskiviikkona olisi ollut mätsäri, mutta sinne lähdetään sitten vaan Vaalan kanssa. Paluureissulla saapunee sitten kaverini ja hänen urospentunsa vierailemaan, mutta onneksi pentu on vielä niin pikkuinen (vasta ~3kk) ettei tytöistä tajua mitään.
Muuten on kotona ollut härdelliä tuon rottahäkin rakentamisen takia. Päätin yksi päivä, että NYT ostan ne verkot uuteen rottahäkkiin ja alan tehdä sitä. Niinpä keskellä olohuoneen lattiaa makaa puolitekoinen häkki, ja mamma käy aina välillä kiroilemassa sen ääressä, kun viimeistelemätön verkko katkoo kynnet, repii kädet ja teräs ei suostu tottelemaan.
Mustat apurini makaavat sohvalla ja mulkoilevat pahasti. Välillä jompi kumpi käy muistuttamassa, että heitäkin pitäisi huomioida.
Samalla häkin tulevat asukkaat hyppivät selkäni takana tietokonepöydällä ja varastelevat mittanauhasta lähtien vaikka minkälaista tavaraa sieltä. Kielletyt jutut ovat aina kaikkein hauskimpia.
Voiton puolella kumminkin jo ollaan häkin kanssa. Sitten rotilla pitäisi olla taas hetken aikaa tarpeeksi tilaa. Korkeutta 160cm, leveyttä 88cm ja syvyyttä 50cm (pohjapinta-ala tulee kanihäkistä, joka on alimmaisena kerroksena).
16.08.2009 01:25
Elävää saalista
Tänään tuli sitten ekaa kertaa elävää saalista ulkona. Pikkuinen päästäinen sompaili siinä kävelytiellä ja "murhaajani" iskivät kyllä heti kiinni. Tavallinen 180cm nahkahihna on yllättävän pitkä matka pienen eläimen juosta karkuun (minun reaktiokykykni oli "mikäs tuossa vipeltää?" ja sitten se olikin jo koirien suussa).
Mamma tosin oli ilkeä, sanoi hyihyi, ja tappoi koiratyttöjen saaliin ettei se jää kitumaan siihen tielle. Oli raukka ehtinyt saada jo vahinkoa koirien käsittelyssä.
No, ehkä tämä ei silti ollut merkki siitä, että tytöt voisivat alkaa pyydystää omat ruokansa tästä lähtien.
Ehkäpä joku raatoja syövä saa siitä päästäisestä valmiin aterian.
09.08.2009 06:55
Puput ei kasva puissa
Nyt muutamana päivänä ollaan tehty aamulenkit näin kuuden-seitsemän aikaan aamusta, kun Vääksy on kauneimmillaan ja muuta liikennettä ei pahemmin ole.
Tänäänkin käveltiin sumuisen puiston läpi, puhuttiin linnuille ja tavattiin pupu. Molemmat tytöt saivat näköhavainnon kun jänis juoksi hieman kauemmas, kielsin riekkumasta ja jatkettiin matkaa suhteellisen normaalisti. Vaan kun saavuttiin paikalle josta pupu oli lähtenyt, molemmat menivät ihan sekaisin. Hetki taas normalisoiduttiin ja käveltiin eteenpäin - Vaala nenä tiukasti maassa. Siinä on koira joka todella jäljestää. Joka päivä se onnistuu aina jostain kaivamaan hajun, ja siinä sitä vedetään hihna kireällä jäniksen hajun perässä kunnes jälki on ollut tarpeeksi pitkään kadoksissa. Joskus jopa onnistutaan näkemään jokunen jänis, mutta suurimman osan aikaa tiedän vain Vaalan jäljestämisestä, että tässä on jossain vaiheessa kulkenut jotain.
Näköhavainto poispäin juoksevasta jäniksestä saa molemmat tytöt vikisemään. Mieli tekisi jahtiin. Tänään ei ollut poikkeus, kun toisen kerran bongattiin sama jänis, kun tyyppi ei tajunnut pysyä pusikon suojissa. Freia jättää jäljestämisen ja unohtaa nähdyt jänikset nopeammin kuin Vaala.
Vaalan siis vielä jäljestäessä jouduttiin pysähtymään sen ajaksi että Freia toimittaa tarpeensa. Nuorempi neiti pysähtyi aamuauringon ensisäteisiin, haisteli ilmaa ja ryhtyi tuijottamaan läheisen koivun latvukseen.
Näinpä omistaja siis erittäin viisaasti ja pätevänä eläintenhoitajana tokaisi koiralleen, että: "Ei ne puput puissa kasva".
Taisi Vaalakin mulkaisusta päätellen tietää kyseisen asian, ja matka jatkui ilman jäljestämistä.
Joka kerta Vaalan jälkityöskentelyä katsellessa harmittaa kun Vääksyssä on niin vähänlaisesti harrastusmahdollisuuksia ja kotoa pitää lähteä melko kauas jos tahtoo vetää koiralle jälkeä. Tuon tytön kanssa olisi hienoa harrastaa jonkinlaista nenänkäyttöä, sillä se todella paneutuu asiaan ihan eri tavalla kuin Freia koskaan.
Niinpä sen kanssa leikitään vaan kotona pieniä nenänkäyttöjuttuja, enkä ulkona hihnassa kiellä sitä jäljestämästä. Koen sen vaan positiivisena asiana, että koiran nenä toimii. :)
Heinolasta SSKY:n erkkarista Freia nappasi ensimmäisen SERTinsä olemalla PN3. Kuten voi kotisivuilta huomata, en vielä ole sitä saanut päivitettyä. Samoihin aikoihin näyttelyn kanssa meiltä nimittäin hajosi näppäimistö. Ostin uuden langattoman, joka sitten ei sekään toiminut, jonka jälkeen lähdinkin yli viikoksi reissuun ja toimivan näppäimistön taisin saada viikko sitten.
Koirat olivat tämän aikaa hoidossa Lahdessa irlanninsusikoiran, koiranpennun ja usean kissan taloudessa. Itse tuli kierrettyä Kotka ja Joensuu, jonka jälkeen jäin Lahteen pariksi päiväksi. Kotimatka taittui bussilla, sillä oma autoni on Joensuussa korjaamolla. Autohan meni Joensuuhun jo kauan sitten katsastukseen. Siellä se sitten onnistui hajoamaan. Yhdessä vaiheessa se oli jo korjattukin, mutta hajosi uudestaan. Ei vaan yksinkertaisesti käynnisty.
Viime kuussa mustista likoistani tuli myös "julkkiksia", sillä Freia ja Vaala pääsivät Koirafanitus-lehden viime kuun numeroon aktivointijutun mannekiineiksi. Siellä on Freia kantamassa ruokakuppia, kännykkää, palloa... ja Vaalakin parissa kohtaa. Unohtamatta meidän Masha-rottaa, joka vilahtaa yhden kuvan taustalla (lehdessä tosin taitaa lukea Milia).
Omalla palstallani ja ekan numeron lehdentekijäesittelyssä tytöt ovat olleet tätä aiemmin jo pariin kertaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsivät niistä ulkopuolisen jutun kuvitukseen.
Tänä kesänä tytöt ovat olleet hoidossa myös Vantaalla, jossa niistä oli myös tykätty. Itse tosin olin iltaisin myös kyseisessä paikassa, mutta päivät venyivät sen verran pitkiksi, että suurin osa hoidosta jäi sinne. Siellä ne söivät kaikki luut lattioilta, leikkivät myös hieman nuoremman ihmisen kanssa ja olivat kuulemma omaan valloittavaan tapaansa hypänneet talon emännän syliin hänen istuessaan.
Sitä kyllä saikin sitten vastata aina "kumpi tää on"-kysymyksiin, kun ei näitä kuulemma tunnista toisistaan. ;) (Heinolassa tuomarilla ei ainakaan ollut vaikeuksia, muutenhan Vaalakin olisi saanut ERIn EHn sijaan!)
Vaala osaa nyt virallisesti avata ovet, jotka aukeavat ulospäin. Painavinkaan ovi ei ole ongelma, vaan koira tulee ulos jos tahtoo. Siinä on yksi asia mitä Freia ei ole koskaan oppinut.
Toisaalta Lahdessa ollessan Freia oli oppinut antamaan tassua ja toista, mutta Vaala ei.
Itsekin olen huomannut, että Vaala oppii nopeammin naksuttimella ja Freia ilman. Ilman naksutinta Vaalan oppiminen on hidasta. Viimeksi opetin Vaalan kääntämään päätään oikealle yhden naksuttelukerran aikana. Freialla meni huomattavasti pidempään samassa asiassa. Tämä siis opeteltiin ihan vaan oman mielenkiinnon takia, kun halusin selvittää asiaa hieman tarkemmin.
09.05.2009 11:11
Koirat kouluilemassa
Toissakeskiviikosta viime keskiviikkoon olin koululla pieneläinvuorossa. Tämähän tarkoittaa, että aamulla menin kouluun seitsemäksi ja illalla kuuden-seitsemän aikoihin pääsin pois.
Päivät siis saattoivat olla jopa 12 tuntia, joten koirat saivat tulla mukaan kouluun. Ne viettivät päivänsä pieneläintilan toisessa koirahäkissä ja pääsivät ulos kahdesti koulupäivän aikana.
Edellisen kerran tehtiin samaa navettaviikon aikana joulukuussa, ja seuraavan kerran tytöt pääsevät koululle tämän kuun lopussa, kun minulla on toinen navettaviikko.
Olivat nytkin suhteellisen kiltisti. Samassa huoneessa asuu kaksi frettiä, joten välillä niitten kolinoille piti haukkua. Samoin kuin ulkoa tuleville äänille ja oikeina vahtikoirina tietenkin vieraat ihmiset oli ilmoitettava. Paljon ne olivat myös silti hiljaakin. Freia rentoutui jopa syömään luita välillä takaosassa olevalle viltille tai häkkiin, mutta Vaalalle koirahäkkiin joutuminen oli kovempi pala ja se lähinnä seisoi tai makoili ihan oven vieressä.
Koululla on aidattu koirapuisto ihan pieneläintilojen lähellä, joten päivälenkillä käytiin aina siellä vähän juoksuttamassa. Viikonloppuisin pidin ruokatauonkin siellä. Päästin koirat vapaaksi ja katselin niitten juoksemista samalla kun söin eväitä. Välillä käytiin muuallakin kun oli aikaa. Maanantaiaamuna saatiin tehdä melkein kahden tunnin lenkki, kun aikaa oli niin paljon. Käytiin Päijänteen rannalla, josta lopulta päädyttiin kävelemään ihan Asikkalan kirkon lähettyville. Mukava nähdä välillä muutakin kuin Vääksyn lähiseutua.
Lauantaina kuvailin koiria siellä koirapuistossa, taisivat olla melkein tämän vuoden ensimmäiset ulkokuvat koirista. Ei ole tehnyt mieli lähteä valokuvaamaan pakkaseen, kun sormet jäätyy ja akkukaan ei kestä niin pitkään.
Ensi viikoksi on suunniteltu sitten toista valokuvausreissua. Kaveri on luvannut lähteä lenkille meidän kanssa, jotta saan kunnon valokuvia (jos saan). Ei tarvitse sitten yksin yrittää tehdä kaikkea.
Tällä kertaa varmaankin lähdetään Aurinkovuorelle. Toivotaan siis lämpimiä ja aurinkoisia päiviä ensi viikolle. :)
Elokuun Norjan ja Ruotsin näyttely olisi taas kiinnostava. Vaala taitaa siis päästä rabieksen vasta-ainetesteihin tänä kesänä. Freiallahan vasta-aineet on jo kunnossa.
07.04.2009 20:56
Täitä
Pekan eiliset iho-oireet osoittautuivat täiksi. Koirapuistosta vieraita!
Katoin parhaaksi poistaa kokonaan edellisen viestin, ettei se tulevaisuudessa tuo mitään väärinkäsityksiä jos ei tajua lukea muita tekstejä vaan vain sen.
Käytiin tänään hakemassa uusi rottavauva edellisten kaveriksi. Nimeä en ole vielä osannut päättää. Vaala oli heti innoissaan tutustumassa uuteen vauvaan ja olisi halunnut mennä puolustamaan sitä kun nuo isot tyttörotat vähän höykyttää pikkuista.
04.04.2009 14:12
Vuoden 2009 ensimmäinen juoksu ja painonvartijoita
No nyt vihdoin se Vaalakin aloitti juoksemisen.
Ruskeilla tipoilla.
Eihän tuo kakara olekaan kuin vasta vuoden ja neljä kuukautta, antoi kyllä odottaa itseään. Mukava kuitenkin että nyt tuli, kun saa olla ihan rauhassa juoksussa ja lopettaa sen ennen kuin on mitään.
Aprillipäivän kunniaksi käytiin rokotuksilla täällä Asikkalassa. Oli oikein mukava eläinlääkäri ja Vaalakin käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Freialla on sitten rokotukset vasta ensi vuonna.
Vaala alkaa pikkuhiljaa oppia, että kaikkia autoja ja ihmisiä ei tarvitse haukkua. Näköjään tuo kakara on kaikilla tavoilla vähän hidas. ;)
Lihotuskuurillakin se on ollut jo silloin kun se täytti 1v. Ihan rauhassa voin yrittää syöttää sitä vaikka millä hyperduperextraenergia-ruuilla, kun se tulee niistä vain aktiivisemmaksi ja siten kuluttaa enemmän. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut koirat vaan on sellaisia, ja että parempihan se on näin päin kuin niin, että koira lihoo helposti. Ja kyllähän Vaalalle ruokakin maistuu paremmin kuin hyvin.
Eläinlääkärin vaaka näytti hieman yli yhdeksää kiloa.
Freian olen kuitenkin saanut nyt suhteellisen hyvään kuntoon. Kylkiluut tuntuu turkin alta kaivamatta, eikä tietyt kohdat siitä näytä enää ihrapalloilta. Se on nyt pysynyt tuollaisena pari kuukautta, joten ainakin jotain on onnistuttu tekemään oikein.
Vaala tosiaan syö nyt energiaraksua ja on vaan entistä aktiivisempi. Vapaaksi kun pääsee, niin juoksee kauas ja pitkällä askeleella. Ja kovaa ja pitkään. Freia kyllästyy jossain vaiheessa aina juoksemaan sen kanssa, mutta kakara vaan jatkaa.
Vaan mikäpä siinä. Ollaan tänä vuonna osallistumassa Roturaceen molempien tyttöjen kanssa ja on vaan kiva huomata, että Vaala juoksee mielellään ja tosi hyvän näköisesti.
Päädyin sitten siihen, että antaa kakaran kasvaa. Eiköhän se ruoka jossain vaiheessa tartu, ja jos ei tartu, niin sille ei voi mitään. Tärkeämpää on kuitenkin se, että kakara nauttii elostaan.
Tuossa se nyt natustaa pahvia. Viikolla ostettiin uusi vinkulelu, ja Vaala on ihan rakastunut siihen. Heittelee sitä ympäri asuntoa ja vinguttaa välillä. Joskus tuo myös minulle heitettäväksi, jos pyydän. :)
Kuvia en ole ottanut. Tytöt on nyt käyneet pitkillä lenkeillä lähinnä pimeän aikaan, eikä kamerasta sellaiseen aikaan ole hyötyä. Plus että kameran ronttaaminen lenkillä mukana on vaan ylimääräinen ärsytys. Katsellaan tässä milloin saan aikaiseksi raahata kameran mukaan valoisan aikaan käydylle lenkille.
08.10.2008 18:04
Vuoden 2008 ensimmäinen juoksu
Meidän marttakerholaisella alkoi tänään tämän vuoden ensimmäinen juoksu. Nyt voisi sitten kakarakin pikkuhiljaa aloitella omaansa, tosin minkäänlaisia merkkejä se ei ole näyttänyt.
Näköjään on viimeksi alkanut juoksu 2. lokakuuta, eli yli vuosi on tässä vierähtänyt. Veikkaan kyllä, että Freia olisi aloittanut jo aiemmin, jos tässä ei olisi ollut tätä muuttoa (näitä muuttoja) häiritsemässä. Merkkejä on nimittäin näkynyt jo pitkään, siis ulkona merkkailua ja Vaalaan kohdistuneitten seksuaalisten halujen lisääntymistä...
Tänne päiväkirjaan on tullut kirjoitettua tosi vähän, ja sivujenkin päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle, kun aloitin nyt kolmoistutkinnon täällä Asikkalassa.
Ihan mukava paikka kyllä asua koirien kanssa. Hurjan kauniit maisemat joka puolella. Viikonloppuisin ollaan tehty pidempää lenkkiä läheiselle vuorelle, josta näkyy upeasti Päijänne ja toisella puolella Vesijärvi. Kun lähdetään ryskimään sinne heinikkoihin ja metsiin, niin ei ainakaan vielä ole ketään tullut vastaan. Ihmiset taitaa mieluummin pysyä sillä valaistulla ulkoilureitillä.
Näyttelyissä ei olla nyt käyty, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta. Nyt kuitenkin asutaan paljon lähempänä kaikkea, niin varmaan ensi vuonna voidaan jonnekin raahautuakin. Lahteen nyt ainakin, kun se on Asikkalaa lähin suurempi asutuskeskus.
Vaan näin siis meillä täällä juoksennellaan. Piti kirjoitella tästä tänne, niin tieto ei sitten ole vaan jossain ihmisten päässä tai vanhassa kalenterissa. :)
18.04.2008 09:12
Koulutuksia
Viime viikolla aloitettiin koulutukset Freian kanssa. Vaala (jonka nimeksi tosiaan tuli Vaala) pääsee tekemään debyyttinsä vasta sunnuntaina.
Freian kanssa käytiin siis viime viikolla ja tällä viikolla näyttelykoulutuksessa. Tuollaisena kehäkettuna se käyttäytyy täydellisen upeasti ja esittäjällekään ei ole mitään huomautettavaa, mutta koska kehässä on pari kertaa ongelmia kuitenkin ollut (mm. hännän kanssa), niin päätettiin lähteä harjoittelemaan. Mittakeppeilyäkin saadaan tuolla harjoiteltua ihan koiran omaan tahtiin.
Yllättäen Freia on molemmilla kerroilla meinannut rähistä takana tulevalle koirakolle. Toisaalta molemmilla kerroilla on takana kulkenut sellainen koira josta Freia ei selkeästi ole tykännyt ja joka on vetänyt niin paljon, että koira "hinkuu". Yhdistettynä siihen, että varsinkin viime kerralla takana tulevan turvaväli meihin oli tyyliin pari senttiä, en edes ihmettele miksi Freian tekisi mieli vähän sanoa, että pysyhän kauempana tyyppi.
Viime kerralla kuitenkin myös edistyttiin sen verran, että viimeisellä ringillä "kehän" ympäri se vain meinasi jäädä sanomaan takana tulevalle pahasti. Muuten kulki aivan mahtavan hienosti.
Heiluttipa lopussa "tuomarille" häntääkin hieman.
Viimeksi harjoituksissa oli myös tuota hännän laskeutumisongelmaa, mutta kun ei ollut virallinen näyttely, niin saatiin keskittyä aika hyvin siihen, että se häntä pysyy ylhäällä. Ja pysyihän se, pienellä vuorella herkkuja ja sillä liikkumisella!
Tuo herkkuvuorten syytäminen koiran kitaan tuntui muutenkin olevan hirveän positiivinen juttu Freialle. Yleensä se on meillä yksi pala herkkua ihan mistä tahansa jutusta. Kaksi palaa jos ollaan oltu tosi hyvin.
Nyt koiran kitaan meni ihan miettimättä pieniä kourallisia. ;) Samalla tietty oltiin kamalan iloisia.
Eli kyllä näistä näyttelyharjoituksista voi olla hyötyä myös niille jotka ovat jo näyttelyissä käyneet ennenkin! Eihän siihen tarvita kuin se yksi ongelmakohta, joka pilaa koko esiintymisen.
Nähtiin viimeksi myös heposia. Harjoitukset siis on ilmeisesti jonkun yksityisen hevosharrastajan maneesilla ja siellä me koiraihmiset käydään sulassa sovussa heppaihmisten jälkeen. Ja kävellään maneesille heppojen tarhojen ohi.
Freia ei ollut aivan täysin varma miten pitäisi reagoida moiseen isoon elukkaan, mutta käyttäytyi lopulta oikein kauniisti.
Saapa nähdä mitä Vaala tuumaa jos hevosia nähdään ensi sunnuntaina.
Silloin on siis pentukoulutus, jossa varmaan tullaan käymään vaan tämän yhden kerran. Sen jälkeen on niin täyttä viikonloppuisin, että pahemmin ei kerkeä koulutuksissa käymään. Pentukurssi meillä kuitenkin pitäisi alkaa ensi kuussa. Toivottavasti se ei tule viikonlopulle. Hankala käydä kurssilla ja olla samaan aikaan vaikka jossain koiranäyttelyssä.
Vähän kyllä uumoilen, että tuo kakara on ihan kamala, käyttäytyy huonosti, räkyttää, eikä muista totella mitään. Ei varsinkaan luoksetulokäskyä. Ei tunnu harjoituksesta huolimatta iskostuvan lapsen päähän, että täältä saa kauhiasti namia jos vaan tulee kiltisti luokse (mielellään heti kun kutsutaan).
Vaan ei se silti karkuunkaan lähde. Aina se tulee luokse viimeistään siinä vaiheessa kun itse lähden kävelemään poispäin. Ihan vaikka minulla olisi hihna jo valmiusasemissa, että pistän pennun nyt kiinni.
Helpompaa se on silloin kun Freia on mukana. Freia tottelee käskyä ja kun Freia istuu siinä edessäni, niin Vaala tulee myös. Istumaan siihen eteeni. Paikoillaan. Eikä muuten lähde edes haahuilemaan. Saan rauhassa laittaa molemmille hihnan.
Hihnalenkkeily näiden kahden kanssa alkaa muutenkin sujua jo paremmin. Muitten koirien ohittaminen on ongelma, mutta kyllä se tästä. Freialla menee jo paljon paremmin. Eilenkin lenkillä ohitettiin valkoinen terrieri, eikä Freia haukahtanut kertaakaan.
Toisin kuin pentu, jota ei tunnu kiinnostavan edes makupalat. Se on myös olevinaan ehdollistettu naksuttimeen, mutta se ei jaksa kiinnostua naksautuksesta ohitustilanteessa tai koiran nähdessään, koska se tietää, että sieltä saa vaan jonkun kämäsen nakinpalasen.
Seuraavaksi ostan niitä kalliita kanakuutioita joita sisko on käyttänyt koulutusnameina. Freia ainakin tuntui olevan aivan hulluna niihin. Tykkäisiköhän pentukin niin paljon, että innostuisi pelkistä nameista tarpeeksi.
Kyllä tuo pentu on paljon hankalampi kuin emänsä saman ikäisenä (olen varma ettei tämä ole edes "aika kultaa muistot"-efekti, koska muistan myös Freian olleen välillä hankala, mutta eri tavalla). Se on hirveä riiviökakara, mutta ehkä sen takia pidänkin sen luonteesta niin paljon. Freia oli pentuna maailmanvalloittaja. Sen elkeet kertoivat maailmalle, että se tulee tässä ja valloittaa sen.
Pennulla ei ole jälkeäkään tuosta ominaisuudesta. Se ei valloita maailmaa, se omistaa maailman jo valmiiksi, ja on pyhittänyt sen hauskanpidolle.
Vaikka voiko maailmanvalloittajan pennulta muuta odottaakaan? Totta kai se omistaa maailman, kun emä teki sen suurimman työn ja valloitti sen...
Ehkäpä meillä alkaa pennun kanssa sujua paremmin kun aloitetaan pentukurssi. On sitten joka viikko hieman täysin kahdenkeskistä aikaa jolloin keskitytään siihen keskinäisen suhteen luomiseen.
Ensi kuussa pentu tekee myös mätsäridebyyttinsä. 1.5. Joensuun seudun palveluskoirat järjestää mätsärin, jossa toinen tuomareista on Vaalankin rokottanut (ja sen neliömäisyyttä kehunut) eläinlääkäri ja snautserikasvattaja. Oli meillä muuten myös kasvattajakurssilla kertomassa asioita perinnöllisyydestä ja sellaisesta.
Sinne me ollaan menossa molempien koirien kanssa. Sovin itselleni jo remminaulakonkin sinne, että kummankaan koiran ei tarvitse jäädä kotiin. Myös kamera lähtee mukaan, eli ehkäpä saadaan pari kuvaakin sieltä.
10.5. on sitten viimeistään toinen mätsäri (sitä ennen myös 7.5. on mätsäri, mutta en ole varma pääsenkö sinne), jonne on myös lähdössä molemmat koirat.
Mietityttää vain hieman, että miten pärjään yhdellä näyttelykaulapannalla ja -hihnalla...
____
Tällä hetkellä meillä pidetään myös kovasti peukkuja ystäväni koiralle, jonka rintakehän vapaana juossut tanskandoggi veti auki. Koira on nyt leikattu, mutta edelleen on hankala tietää toipuuko se.
Toivotaan todella kovasti, että tuo koirapersoona selviää!
25.03.2008 13:08
Fawn Oulussa
Lähdettiinpä Fawnin kanssa lauantaina katsomaan miltä Oulussa näyttää. Paikalla oli siis erään yhteisön tapaaminen, jonne otin Fawnin mukaan, koska kukaan ei olisi suostunut hoitamaan kahta pentua yhtäaikaa. Freia jäi veljelleni, ja Falcon lähti äitini luokse.
Matka taitettiin autolla, Fawn suurimman osan aikaa takapaksissa Freian näyttelyhäkissä.
Välillä pysähdyttiin tienvieriparkkipaikalle käyttämään koira ulkona, ja seuraavan kerran käytiin Vaalassa ABC:llä. Pennun kutsumanimeksi on mahdollisesti tulossa kuitenkin tuo Vaala (tai Vala joka sanotaan Vaala), ja oli hassua tietää, että Suomessa on sen niminen paikkakunta. Vala siis juontaa juurensa TV-sarjaan nimeltä Tähtiportti, jonka viimeisissä tuotantokausissa on Vala Mal Doran -niminen hahmo. Tietyt luonteenpiirteet ovat hyvin samankaltaisia tuon koiran kanssa, ja hahmolla on mustat hiukset.
Automatka meni hienosti. Ei ehditty edes eksyä minnekään, vaikka emme tulleetkaan ihan sieltä suunnasta mistä ohjeitten antaja oli luullut meidän tulevan (tajusin sen itsekin vasta kun katselin lauantaiaamuna karttaa).
Vaan perille kuitenkin selvittiin, ja auto meni parkkiin paikalle numero 13.
Pentu sai kulkea koko matkan autolta talolle vapaana, ja se käyttikin ajan hyödykseen tutkimalla paikkoja. Sisälle päästyään se ryhtyi välittömästi tekemään samaa. Moikkasi se kyllä ihmiset ensin. Tässä vaiheessa meitä ei ollut kuin "vaan" seitsemän. Lopullinen määrä tulisi olemaan 11 (plus kaksi vierailevaa tähteä jotka eivät viipyneet koko aikaa).
Talossa oli myös kissa, joka esiteltiin pennulle myöhemmin. Eläinten suhde ei ollut erityisen lämmin, mutta elo oli silti varsin rauhaisaa. Kissa vietti eniten aikaa yläkerrassa, jonne pentu ei saanut mennä.
Koko viikonlopun Vaalalla oli siis monta leikittäjää ja sylittelijää ja rapsuttajaa. Loppuajasta se tuntui keskittyvän eniten lähinnä nukkumiseen. Tosin ehti se tuhota yksien kuulokkeitten pehmusteet ja tehdä tarpeensa pariinkin otteeseen lattialle ulkoilukerroista huolimatta (sillä oli myös sanomalehtiä eteisessä, mutta aina se ei käyttänyt niitä).
Mukana oli kirahvivinkulelu ja yksi narulelu sekä puruluita ja eräänlainen pihviherkku. Yöt lapsi nukkui häkissä vieressäni, muuten se ei viettänyt aikaansa häkissä muuten kuin vapaaehtoisesti sinne mentyään.
Öisin se kyllä oli niin väsynyt, että hyvin nukkui häkissä heräilemättä ja vinkumatta.
Lenkkimaastot tuolla oli oikein mahtavat. Talo oli viimeinen ennen metsää ja kävelyreittejä, joten pentu sai olla paljon vapaana, etenkin yölenkeillä. Otin sen aina tietty kiinni kun vastaan tuli muita koiria tai ihmisiä.
Oulussa oli myös mukavia koiranulkoiluttajia, ja Fawn sai moikata erästäkin pentua. Vaalan tuntema onni leikkikaverista tosin ei ollut molemminpuolinen. Toinen pentu lähinnä väisti Vaalaa.
Vastaan tuli myös muutamia ihmisiä, ja tavalliseen tapaansa pentu olisi halunnut moikata kaikki.
Sunnuntai-maanantai välisenä yönä oli vuorossa suosittu repliikkileikki, ja sen aikana pentua tuntui hieman pelottavan välillä. Vaan kun se pääsi sohvalle kivan ihmisen syliin, niin se nukkui siellä oikein sikeästi välillä hyvin kovaäänisestä puheesta ja lattialle kaatuilevista ihmisistä huolimatta.
Repliikkileikissä on siis etukäteen keksittyjä repliikkejä jotka on kirjoitettu lapuille. Näitä repliikkejä tarvitaan kun valitaan ihmiset jotka menevät "näyttelemään" jotain määrättyä kohtausta määrätyillä henkilöillä. Etukäteen sovitun sanan kuullessaan yksi esiintyjistä lukee yhden repliikin. Hyvin monesti tilanne muuttuu täysin repliikkien myötä, eikä oikein koskaan voi tietää mitä seuraavaksi on tulossa (repliikit tulevat siis myös esiintyjälle itselleen yllätyksenä).
Yhteisö jonka miitti tämä oli, on siis internetroolipelaajayhteisö, joten jokaisella oli jo valmiita hahmoja, jotka olivat usein tuttuja muillekin. En tiedä olisiko tuo yhtä viihdyttävää siinä tilanteessa keksityillä hahmoilla joita ei kukaan tunne.
Suurimman osan aikaa pentu kuitenkin tuntui viihtyvän erinomaisesti. Varmaan jossain vaiheessa tuo pennun galleriakin tulee toimintaan, niin sinne tulee kuva jossa Vaala on Oulussa.
Koneeni siis formatoitiin melko vastattain, enkä ole vielä onnistunut saamaan Apachea ja php-asennusta toimimaan (näillä siis voin esikatsella sivustoa suoraan koneelta niin ettei minun tarvitse siirtää sivustoja nettiin. Php-sivustot kun eivät ilman php:n asentamista toimi). Ohjeet joilla olen aiemmin saanut nuo toimimaan, ovat nykyään pahasti vanhentuneet. En ole vielä oikein onnistunut soveltamaan koko juttua niin että se toimisi haluamallani tavalla.
Kunhan saan tapeltua ne käyntiin, niin tulossa on myös kuvia ainakin Ferrarista.
26.01.2008 12:29
Hihnaulkoilua
Tänään tuli niin kaunis ja mukava ulkoilusää, että päätin lähteä lapsien kanssa hihnalenkille talon ympäri. Matkalla ohitetaan siis leikkikenttä (jossa tosin ei ollut ketään), lumihankea ja melko vilkas hietikkotie jonka vieressä kulkee pururata/hiihtolatu.
Tähän aikaan päivästä ihmisiä oli paljon liikkeellä, joten kaikki saivat hienosti kokemuksia.
Kaikilla lenkki meni samalla peruskaavalla. Ensin kannoin ne hissiin, ulos sieltä ja vähän matkaa ulkona. Sitten päästin ne itsenäisesti kävelemään ja kierrettiin se pieni lenkki tutustuen samalla erilaisiin asioihin. Sen jälkeen pennut saivat itse kävellä ritilän yli rappukäytävään sellaiselle "piikikkäälle" matolle johon pyyhitään jalat ja siitä rappukäytävää pitkin hissiin, sekä hissistä kotiin.
Kaikki olivat todella reippaita ja pelottomia. Yksikään ei hetkeäkään epäröinyt ritilälle astumista tai säikkynyt rakoa hissiin mennessä (pennulle niin suuri, että jalka voi sinne helposti tippua).
Ulkona käytiin järjestyksessä: Fawn, Frank, Ferrari, Figaro ja viimeisenä Falcon.
Kaikkien kanssa ohitettiin ihmisiä ja pyöräilijöitä sekä hiihtäjiä. Ferrari pääsi ihan tutustumaan yhteen hiihtäjään. Fawn ja Falcon ohittivat yhden koiran kumpainenkin.
Fawn ja Frank saivat silityksiä lapsilta, Ferrari sai silityksiä hiihtäjiltä, mutta Figaro ja Falcon eivät saaneet silityksiä keltään. Figaron kohdalla eräs vanhus kyseli kyllä, että minkä ikäinen tuo on ja eikö tassut palellu, mutta ei jäänyt silittämään. Falconin kanssa jäätiin hetkeksi juttelemaan koiranomistajan kanssa (se novascotiannoutaja pelkäsi Falconia, Falcon ei hirveästi siitä välittänyt)
Frankin kanssa nähtiin lumiaura, joka ei paljoa näyttänyt hätkähdyttävän pentua.
Eilen käytiin siis ostamassa pannat ja laitettiin lapsille kaulaan.
Erittäin hienosti lapset kulkivat hihnankin kanssa. Käytössä meillä oli kissoille ostettu pieni flexi. Se oli ainoa hihna joka sopi pennulle, muut meidän hihnat on aivan liian painavia.
Tarpeitaan ei kukaan tehnyt ulos, mutta toisaalta pennut olivatkin olleet jo hetken aikaa hereillä, eikä niillä varmaan mikään hätä ollutkaan.
Aikaahan viiden pennun ulkonakäyttämiseen meni, mutta näin lauantaina ei oikein muuta olekaan kuin aikaa. Lisäksi tietenkin käytin Freian ulkona. Se kävi ennen pentuja.
Myös Freia käyttäytyi erityisen hienosti ulkoillessa. Sai kulkea melko paljon vapaana, kun lähdettiin metsäpolulle. Totteli erinomaisen hienosti ja oli muutenkin oikein mahtava, hyvinkäyttäytyvä koira.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen ihan kaikkiin lapsiin. Kyllä tästä on hyvä sitten parin viikon päästä lähteä maailmalle, kun kaikki ovat rohkeita ja sosiaalisia, osaavat pitää kaulapantaa ja kulkea hihnassa. Eivätkä kavahda erilaisia alustoja.
Ei varmasti joka päivä hihnalenkeille kaikkien kanssa lähdetä, mutta varmaan käydään viimeistään ensi viikonloppuna toisenkin kerran, jotta tulee tuo hihnassa kulkeminen vielä paremmin tutuksi. Muutenhan ne ovat olleet tuossa talon edessä vapaana aina kaikki kerrallaan.
Tänään olisi luvassa vielä autoilua.
Kuusiviikkoiskuvat tulevat vasta tänään myöhemmin, kun siskoni ei eilen käynytkään täällä. Niitä ei siis vielä ole edes kuvattu.
Tulossa kuitenkin ovat. :)
Freialle SERT SSKY:n erikoisnäyttelystä!
